LAPA-95 VALMENNUSLINJA:
Tämän linjauksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa LaPa-95:n valmennusta ja määrittää pelaamisen perusperiaatteita. Yhteisellä valmennuslinjalla pyritään myös helpottamaan lasten ja nuorten harjoittelua.
Vaikka seurassa noudatetaan omaa valmennuslinjaa, nojaa se pitkälti SPL:n valmennuslinjaan.
Valmennuslinja on kuitenkin ohjeellinen ja suuntaa antava, sitä voidaan edelleen muokata ja kehittää saatujen kokemusten ja palautteen myötä.
Valmennuksessa pyrimme kaikkien valmentajien ja valmennettavien vuorovaikutuksella kehittämään omaa pelityyliä. Leikkien, erilaisten pelien/kisojen sekä monipuoliseen liikuntaan, liikkuvuuteen, koordinaatioon ja yleiseen kehon hallintaan tähtäävillä harjoitteilla edesautetaan myös lajikohtaista oppimista ja kohti vanhempia ikäluokkia sekä aikuisten joukkueita mentäessä, pyrkiä kaikille rakentamaan tasonsa mukaisen pelaajapolun omassa seurassa tai kasvattamalla pelaajaa oman halunsa ja intonsa mukaisesti tähtäämään korkeammalle tasolle kasvattamalla sinne valmiimman pelaajan.
Pelaajalähtöinen, yksilöllinen valmennus ja pelin ymmärtäminen ovat valmennuksen tavoitteena pelaajien kehittämisessä ikäluokissaan. Ikäkausittain lisääntyvä harjoittelu tuo mukanaan myös pelitavan määräytymistä, keskittyen enemmän ja enemmän pelin eri osa-alueiden hallintaan:
*pallollinen pelaaminen
* puolustaminen
* pelin avaaminen
* tilanteen vaihto
* hyökkääminen
*maalinteko
Ei ole sattumaa, että joku pelaaja tai joukkue on osaavampi, liikunnallisempi tai kovakuntoisempi kuin muut. Kukaan meistä ei saa geeneissä sellaisia kykyjä, että olisimme automaattisesti taitavampia kuin kanssapelaajamme. Taito on aina ahkeran harjoittelun, hyvän asenteen, innokkuuden, hyvän valmentautumisen ja halun vääjäämätön lopputulos.
Meidän on löydettävä oikeat vastaukset lasten harjoittelun tärkeimpiin kysymyksiin:
Seuran/joukkueen pelitapaa voisi kuvata, pitkälti SPL:n linjauksen mukaisella pelimallilla, seura- ja valmentajakohtaisin ”lisämaustein” muokatuksi LaPa-95:n pelitavaksi.
PELITAPA:
LaPa-95:n pelitapaa aloitetaan muokata nuorimmista junioreista alkaen, edustusjoukkueisiin saakka. Pelitapa on aggressiivinen, nopeatempoinen tapa hallita palloa yhden-kahden kosketuksen pelillä, hyökätään ja myös puolustetaan eteenpäin, reagoida nopeasti tilanteenvaihtoihin sekä hyökätessä, että puolustettaessa. Pelitavassa huomioidaan kuitenkin kunkin joukkueen pelaajat yksilöinä , minkä mukaan valmentajat tarkentavat joukkueen pelitapaa sille sopivaksi. Myös vanhemmissa ikäluokissa sekä edustusjoukkueissa vastustajan pelitavan huomioonottaminen on tärkeää. Valmentajan on kussakin ikäluokassa huomioitava myös joukkueen yksilöiden vahvuudet ja soveltaa tarvittaessa pelitapaa niiden mukaan, unohtamatta kuitenkaan valmennuslinjan pääpiirteitä.
Pelitavallisesti on tärkeää, että "lapalainen pelitapa" erottuu jokaisen Lapan joukkueen otteista.
PELIMUODOT:
Pelimuodoissa ja formaateissa huomioidaan aina se, että loikka seuraavaan ikäluokkaan ja kokonaisvaltainen pelaajapolku edustukseen on mahdollisimman helposti toteutettavissa. Formaattia voi toki tarvittaessa muokata esimerkiksi yksittäisiin otteluihin tai turnauksiin sekä joukkueen pelaajatilanteen mukaan.
Pelimuoto on kentällä oleva numeraalinen ryhmitys mikä toimii lähinnä pelaajakehityksen ja pelin seuraamisen työvälineenä. Ryhmitys kentällä määräytyy käytännössä joukkueen pelaajien yksilöllisten pelillisten valmiuksien kautta. Lähtökohtaisesti kaikkien harjoittelu perustuu seuraaviin kenttäryhmityksiin.
5v5 pelit 1-2-1
8v8 pelit 2-4-1
11v11 pelit 4-4-2
Valmennuslinjan runkona on valmennuksessa huomioitavaa yhdeksän eri osa-aluetta joiden pohjalta muodostetaan Lapalainen harjoitus- ja pelitapa .
IKÄVAIHE:
Junioripelaajille on luonnollista opettaa kulloiseenkin ikävaiheeseen liittyviä motorisia, liikunnallisia ja jalkapalloilullisia taitoja. 6–12 vuoden ikäisenä lapset oppivat edellä mainittuja asioita ”helpommin” kuin vanhempana. Valmentajan tehtävänä on suunnitella ja valita kyseiseen ikävaiheeseen sopivia harjoitteita, tiedostaa kunkin ikävaiheen herkkyyskaudet ja laatia kausisuunnitelma herkkyyskaudet huomioiden. Ideana on kiivetä ” tyvestä latvaan”. Harjoitteiden ja pelien on siis edettävä helpoista vaikeisiin. Jalkapallossa perustaitojen harjoittelua ei voi korostaa liikaa, koska vaikeampien asioiden oppiminen pohjautuu aina aikaisemmin opittuun.
YKSILÖLLISYYS:
Jokainen pelaaja on ainutkertainen yksilö. Pelaajien väliset erot taidoissa ja motivaatiossa on otettava huomioon harjoittelua suunniteltaessa. Samanikäisten nuorten pelaajien fyysiset ja henkiset ominaisuudet voivat vaihdella erittäin paljon. Harjoitteiden tulee olla vaikeudeltaan eri yksilöille sopivia. Vaikeutta on lisättävä taitojen ja ikävuosien karttuessa. Harjoituksissa pelaajat on usein jaettava taitojaan vastaaviin ryhmiin, jos tilaa ja valmentajia on riittävästi.
MONIPUOLISUUS:
Monipuolisella harjoittelulla tarkoitetaan hermostoa, lihaksistoa, sydäntä ja verenkiertoelimiä sekä aineenvaihduntaa kehittävää toimintaa. Tämä monipuolisuus on otettava huomioon harjoittelua suunniteltaessa. Monipuolinen harjoittelu luo pelaajalle laajemman liikemallivaraston, josta hän pystyy valitsemaan pelitilanteeseen sopivan toiminnan. Kehittyäkseen taitavaksi jalkapalloilijaksi lapsen ei tarvitse harrastaa useita eri lajeja. Valmentajan on kuitenkin ymmärrettävä harjoittelun vaikutukset pelaajien fysiologiaan ja taitojen oppimiseen. Monipuoliset harjoitteet tekevät futiksesta vaihtelevaa ja mielenkiintoista ja pitävät pelaajien mielet virkeinä. Se taas auttaa pelaajia jaksamaan uusien tavoitteiden saavuttamisessa.
TAVOITTEELLISUUS:
Tavoitteellinen toiminta on mielekkäämpää kuin tavoitteeton. Joukkueen jokaisessa harjoituksessa on oltava tavoite. Junnufutiksessa tärkeintä on kehittää pelaajien taitoja. Tämä on kaiken toiminnan lähtökohta. Harjoittelulle on hyvä asettaa myös mitattavia tavoitteita. Suomen Palloliiton taitokilpailulajit käyvät hyvästä esimerkistä. Tavoitteet voivat liittyä taitojen, pelikäsityksen ja fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen. Jokaisessa ikäluokassa on harjoittelussa korostuvia painopistealueita. Tavoitteiden tulee olla saavutettavissa. Onnistumiset ruokkivat pelaajien halua saavuttaa uusia ja entistä vaativampia tavoitteita. Pelaajien sitoutuminen tavoitteisiin auttaa ja selkeyttää myös valmentajan toimintaa. Tavoitteiden määrittämisen lisäksi valmentajan on tarkasteltava niiden täyttymistä vuorovaikutuksessa joukkueen muiden jäsenten kanssa.
NOUSUJOHTEISUUS:
Nuorena aloitettu liikunta kehittää lasten liikemallivarastoa ja motorisia taitoja. Lapsen kasvaessa ja taitojen kehittyessä voidaan harjoittelua vaikeuttaa. Harjoittelun määrää ja tehoa lisätään vuosittain. Muutokset eivät kuitenkaan saa olla liian rajuja. Junioriurheilijan elimistö sopeutuu harjoittelussa vähitellen määrän ja laadun muutoksiin. Jos nousu on liian jyrkkä, loukkaantumisriski kasvaa ja harjoitteluinto saattaa laskea. Joukkueen harjoituksissa vaikeuskerrointa nostetaan esimerkiksi muuttamalla harjoitteessa käytettäviä sääntöjä, alueen kokoa, pelaajamäärää ja vastustajan tasoa. Myös erilaisia välineitä kannattaa hyödyntää. Kehittymistä kannattaa seurata taitoja ja fyysisiä ominaisuuksia mittaavilla testeillä. Totuus ei kuitenkaan saa unohtua: peli on aina paras ja tärkein mittari!
RIITTÄVÄ HARJOITTELU:
Jalkapallotaitojen oppiminen vaatii runsaasti aikaa ja paljon oikeita toistoja. Harjoituksissa tulisi välttää turhia katkoja. Samaa harjoitetta on jauhettava riittävän kauan, jotta haluttuja suorituksia ja oikeanlaisia toistoja kertyy riittävästi. Näin toimimalla taito tarttuu pelaajiin. Tiettyjä suorituksia on toistettava harjoituksissa lähes kyllästymiseen asti, jotta pelaaja voi onnistua tiukassa pelitilanteessa. Valmentajalta tämä vaatii mielikuvitusta: perusasioiden harjoittelu on luotava mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi. Harjoittelun lähtökohtana on saada pelaajat ymmärtämään miksi mitäkin harjoitusta tehdään, ja miten se liittyy pelaamiseen ja pelitilanteeseen. Riittävän harjoittelumäärän lisäksi valmentajan tehtävä on korostaa harjoittelun laadukkuutta ja luoda ilmapiiri, jossa laadukkuus lähtee jo pelaajista itsestään.
JÄRJESTELMÄLLISYYS:
Harjoittelu ja pelaaminen rasittavat pelaajia fyysisesti ja psyykkisesti. Taitojen ja fyysisten ominaisuuksien kehittymisen kannalta on tärkeää löytää rasituksen ja levon oikea suhde. Nuoret urheilijat palautuvat rasituksistaan riittävän unen (9–10 tuntia), monipuolisen ravinnon, venyttelyn ja kunnollisen hygienian avulla. Lasten pitäisi liikkua viikossa 14–21 tuntia (2-3 tuntia/päivä) pelkästään terveyttään vaaliakseen. Suositeltuun tuntimäärään lasketaan mukaan kaikki liikunta: leikit, kiipeilyt, pelit, koululiikunta, joukkueharjoitukset ja omatoiminen harjoittelu. Keskimäärin kokonaisliikuntamäärään tulisi sisältyä vähintään yksi tunti reipasta ja rasittavaa liikkumista. Tuoreimpien tutkimusten mukaan myös monet urheilua harrastavat lapset liikkuvat aivan liian vähän. Liikuntavajetta on mahdoton saada myöhemmin takaisin. Se voi myös muodostua huipulle pääsemisen esteeksi.
Lisätietoa liikkumissuosituksiin:
7.4.2021 päivitetyt liikuntasuositukset
OPETTAMINEN:
Valmentaminen on opettamista, ohjaamista ja kasvattamista. Tärkeintä ei ole se, mitä valmentaja osaa, vaan se, mitä pelaajat oppivat. Valmentamisella pyritään onnistuneiden ja oikeiden suoritusten saavuttamiseen. Opettamiseen kuuluvat ohjaaminen, palautteenanto, kannustus, virheiden korjaaminen, valvominen, vaatiminen ja palkitseminen. Syvä sudenkuoppa juniorifutiksessa on välinpitämättömyys pelaajia kohtaan. Valmentajan on tiedettävä perustaitojen opettamiseen liittyvät avainasiat, jotta pelaajat voivat alusta alkaen oppia oikeat tavat. Pelaajien tulee saada tehdä virheitä ilman epäonnistumisen pelkoa. Virheistä opitaan ja saadaan kokemusta. Sen sijaan velttoa tekemistä valmentaja ei saa katsoa sormien läpi. Opettamisessa on huomioitava erilaiset persoonat ja yksilöt. On olemassa monenlaisia ja erilaisia oppimistapoja, eikä yksikään ole oikea tai väärä.
KASVATTAMINEN:
Valmentajan rooli kasvattajana on merkittävä. Hän voi olla pelaajalle tärkeä miehen tai naisen malli. Valmentajan vaikutus pelaajaan saattaa olla elinikäinen niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Innostaminen, kannustaminen ja taitojen opettaminen ovat kasvatuksellisesti tärkeitä asioita nuorille urheilijan taimille. Vanhemmalla iällä kuunteleminen, rohkaiseminen ja jopa vaatiminen ovat pelaajista välittämistä. Tätä pelaajat osaavat myöhemmin arvostaa. Pelaajan aliarvioiminen, mollaaminen tai syyttäminen eivät johda hedelmälliseen yhteistyöhön. Pelaaja voi muistaa lopun elämänsä valmentajan haukut. Pahimmassa tapauksessa tyly valmentaja ajaa pelaajan pois lajin parista. Sääntöjen noudattaminen ja kurinalaisuus ovat työkaluja tavoitteiden saavuttamiseksi. Toisen pelaajan huomioon ottaminen ja kunnioitus ovat peruselementtejä. Liikkuvaan elämäntapaan kasvattaminen on yksi lasten ja nuorten valmennuksen peruspilareista. Se on myös tärkeä investointi myöhempää elämää varten. Valmentajan oma esimerkillinen käytös, pukeutuminen, sporttisuus, tiedot ja taidot antavat hyvän suunnan kasvattamiseen.
HARJOITTELUN PAINOPISTEALUEET IKÄLUOKITTAIN
6 – 9 vuotiaat
Tavoite:
Taitava pelaaja, joka hallitsee kehoaan
Harjoittelun painopisteet
• Pääpainotus pallon käsittelyssä ja henkilökohtaisen taidon oppimisessa
• Painottaa harjoittelemista ja pelaamista yhdessä
• Kehittää perusliikuntataitoja
• Kehittää koordinaatiota ja kehonhallintaa aktiviteeteillä sisältäen voimistelu- ja lajispesifisiä liikkeitä
• Totuttaa voimaharjoitteluun tekemällä liikkeitä omalla kehonpainolla keskittyen tekniikan kehittämiseen
• Kehittää voimaa, räjähtävyyttä ja kestävyyttä käyttäen pelejä
• Hitaasti edeten hyppyaktiviteetteihin
• Opetetaan sääntöjen perusteet
• Opetetaan huolehtimaan omista, joukkueen ja seuran varusteista ja henkilökohtaisesta hygieniasta
• Opetetaan ilmoittamaan harjoituksista poissaolot
10 – 12 vuotiaat
Tavoite:
Taitava pelaaja, joka hallitsee kehoaan, on nopea, ketterä, dynaaminen ja sähäkkä
Harjoittelun painopisteet
• Painottaa harjoittelemista ja pelaamista yhdessä
• Kehittää koordinaatiota ja kehonhallintaa aktiviteeteillä sisältäen voimistelu- ja urheilullisia liikkeitä
• Kehittää voimaa, räjähtävyyttä ja kestävyyttä käyttäen pelejä ja spesifejä harjoituksia
• Totuttaa voimaharjoitteluun tekemällä liikkeitä omalla kehonpainolla keskittyen tekniikan kehittämiseen
• Aloitetaan pelipaikkakohtainen harjoittelu (maalivahti, puolustaja, keskikenttä, hyökkääjä)
• Hitaasti edeten hyppyaktiviteetteihin
• Jatketaan kaiken aiemmin opitun kehittämistä
13 – 15 vuotiaat
Tavoite:
-Totuttaa pelaaja voimaharjoitteluun ja kestävyysharjoitteluun
-Taitava pelaaja, joka on nopea, ketterä, sähäkkä, dynaaminen, voimakas ja kestävä
Harjoittelun painopisteet
• Hienosäätää jo opittuja liikemalleja, koska kasvupyrähdys vaikuttaa taitoihin
• Kehittää tietoa alkulämmittelystä, loppuverryttelystä, venyttelystä, nesteytyksestä, ravinnosta, palautumisesta ja keskittymisestä
• Jatkaa nopeuden kehittämistä spesifeillä aktiviteeteillä hyvän alkulämmittelyn jälkeen, kuten ketteryys-, nopeus- ja sähäkkyysharjoituksilla
• Kehittää lajiliikuntataitoja
• Tärkein lihasvoiman ja – kunnon ylläpitoväline on oman kehon paino. Aloitetaan opetella oikeita nostotekniikoita voimaharjoittelussa ilman lisättyjä painoja tangolla tai ”kepillä”
• Harjoittelun ja peliajan välinen tasapaino, totutellaan harjoitelleen, motivoituneemman ja taitavamman saavan enemmän peliaikaa.
• Pelipaikkakohtaisen pelaamisenja joukkutaktiikan opettelu
• Vaaditaan ilmoittamaan harjoituksista poissaolot
• Vaaditan huolehtimaan omista, joukkueen ja seuran varusteista ja henkilökohtaisesta
hygieniasta
• Kerrotaan ravinnon ja riittävän levon merkityksestä
• Jatketaan kaiken aiemmin opitun kertaamista ja kehittämistä, uuden oppimisen ohella
16 vuotiaat – Aikuiset
Tavoite:
-Maximoida pelaajan fyysiset ominaisuudet
-Taitava pelaaja, joka on nopea, ketterä, sähäkkä, dynaaminen, voimakas, räjähtävä ja kestävä
Harjoittelun painopisteet
• Voiman ja räjähtävyyden maksimointi
• Aerobisten ja anaerobisten systeemien kehittäminen ja harjoituttaa niitä maksimaaliseen ulostuottoon
• Sisältäen jalkapallospesifistä energiatuottosysteemien harjoittelua
• Aerobinen kapasiteetti
• Maitohapoton nopeuskestävyys
• Maitohapollinen nopeuskestävyys
• Jatkuvaa progressiivista harjoittelua tämän jakson aikana
• Jatketaan kaiken aiemmin opitun kertaamista ja kehittämistä, uuden oppimisen ohella
Psyykkinen valmennus
Psyykkisellä valmennuksella tarkoitetaan kognitiivisten sekä emotionaalisten ominaisuuksien huomioimista ja parantamista jokapäiväisessä kanssakäymisessä. Psyykkinen valmennus toteutetaan huomioimalla kolme painopistealuetta kaikilla tasoilla ja ikäluokissa:
• Vuorovaikuttaminen
• Oppimisympäristö
• Kilpailullisuus
Jaksottaminen:
•Harjoittelun painopisteet valmennuksen kausisuunnitelman mukaisesti.
• Harjoitellaan viikolla ja pelataan viikonloppuna (tavoite)
• Kaksi vapaapäivää viikossa iästä riippumatta (joukkueharjoituksista ja peleistä)
• Ei turnauksia peräkkäisillä viikoilla
• Jalkapallokestävyyttä kehitetään pelaamalla jalkapalloa
• Kasvuhuipussa olevien pelaajien harjoittelu yksilöllisesti
• Loukkaantumisesta palaavat pelaajat asteittain mukaan harjoituksiin ja peleihin. Lähtökohta on aina, että joukkue pystyy harjoittelemaan täydellä intensiteetillä.
• Siirtymävaihe oltava osa vuosisuunnitelmaa, on syksyllä, kun pelikausi loppuu
• Tarkoitus siirtymävaiheella on, että pelaajaa pystyy fyysisesti ja mentaalisesti palautumaan
• Tänä aikana on hyvä hoitaa vammat kuntoon
• Tämän vaiheen aikana pelaaja voi tehdä muita liikunnallisia aktiviteettejä
• Siirtymävaihe voi kestää 3 – 6 viikkoa Siirtymävaiheen aikana nollataan mennyt kausi, jotta ehditään palautua täysin uuteen kauteen valmistautuessa.